Kesäaamun
pysähtynyt hiljaisuus.
Äänetön unikuva,
jossa lepattavat
perhoset
tummat, oranssit, siniset.
Kukat pidättävät
hengitystä,
heinikko liikkuu hetken
vailla tuulta.
Linnut lepäävät
syvissä metsissä.
Päivänkakkara
katsoo kohti.
Aikileijat villiintyvivät kauan sitten
ja juhannusruusun aika on ohi.
Mies nukkuu
niin kuin nukkuvat piiloissaan
karhut, sudet.
Ruohojen päässä
kimaltavat pisarat.
En odota ketään,
minua ei odota kukaan.
Jos olen hyvin hiljaa,
saatan kuulua tähän maisemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti