Tyhjinä tuijottavat ikkunat
entisten kauppojen.
Ravintola suljettu, matkailukeitaasta mainos jäljellä.
Vanha mies, aamuauringon valaisema
istuu hylätyn toimiston rappusilla.
Miestä kohti työntää rollaattoriaan Alma,
tuolla pyöräilee Irma, hyvässä kunnossa vielä.
Kaisaa ei näy, ei ole näkynyt vuosiin,
liekö sairaalassa vai muuttiko lasten luo.
Niin kaunis se järvien halkoma kylä on,
ettei voi ymmärtää,
miksi kaikki jättivät heidät.
Maijalla vielä huoltoasema ja sen baari:
keskiolutta, kahvia ja päivän uutiset.
Joskus pysähtyy
satunnainen kulkija
kertomaan oman tarinansa
niin kuin eilen se moottoripyörällä ajanut mies
oli törmännyt hirveen.
Koko aamun se puhui siitä,
että vielä ehti väistää
kuoleman sarvet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti