Kohtaamisia ja katoamisia
Anne Linnean runoja
lauantai 14. elokuuta 2010
Rusakko
Rusakko puutarhassa
jähmettyneenä paikoilleen
omenapuun alla
katsoo minuun.
Pois menneen ystävän sielu
siinä lähellä.
En uskalla liikkua,
en mennä kohti.
Jos hetkeksi käännän pääni,
se katoaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti