Saatoin lapseni
lapsuuden sillan yli nuoruuteen,
käsi kädessä, valvoen.
Äitini saatoin vanhuuden sillan yli
tuntemattomalle rannalle.
Liikuin hitaasti,
varoen, suojellen,
olin vankkavartinen puu,
juuret tiukasti maassa.
Nyt minun ei tarvitse
kantaa ketään,
saattaa ketään.
Ei tarvitse
pelätä mitään.
Voin irrottaa juureni,
taipua tuulen mukana.
Kävin toisella rannalla
ja palasin takaisin.
Nyt osaan sinne
itsekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti