Hiekka oli pehmeää, valui
vaaleana sormien läpi,
lämmitti iholla,
kun jokin
kohosi merestä
koko meri kohosi
kohisi ja lauloi
valtaisi kuoro.
Ihmiset alkoivat juosta.
Minä jäin rantaan.
Äiti huusi,
mutta meri oli jo vieressä,
nosti minut harjalleen,
valkeaan vaahtoon,
tempaisi mukaan
ja kuljetti kauas.
Näin taivaan, auringon,
olin pieni lintu,
lokinpoikanen.
Etsin tähtiä, niitä ei ollut.
Oli kirkas päivä, vaikka
olisi voinut olla yö,
keinuin meren rinnalla,
näin rannan,
meri näytti,
kantoi kohti ja ajattelin äitiä:
älä sure, meri vie minua
ja meri vei
kauas, kauas.
Minua väsytti, suljin silmät
ja meri peitteli minut uneen,
viimeiseksi
näin auringon veden läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti