lauantai 14. elokuuta 2010

Oranssien perhosten kesä

Aurinko kuumentaa ihoa.
Minulla ei ole
mitään kysyttävää.
Kukaan ei odota
vastausta.
Jylhien kuusten takana
kohisee valtatie.

Yksikään auto ei pysähdy
tai käänny tänne.
Ketään
ei ole tulossa.
Kukaan
ei ole lähdössä.
Orvokit tuijottavat ihmeissään
kuin kuoro ilman johtajaa.
Peukaloinen
kyselee kuusikossa.
Voin olla kivi,
kukka tai puu
erottumatta muista.
Jos kukaan ei ajattele minua nyt,
olenko olemassa?

Ei kommentteja: