Kysyin, mikä on paras kesä,
jonka muistat.
Et vastannut.
Kysymys oli väärä
tai asia
ei kuulunut minulle.
Ehkä jäit vain miettimään vastausta.
Tai ehkä ne olivat kaikki sitä samaa,
lapsuudesta nuoruuteen
äitiydestä mummouteen
omassa mökissä
omien kukkien keskellä
omien puiden varjossa.
Eivät ne erotu toisistaan,
yhtä samaa kesää kaikki:
lapsia, vauva toisensa jälkeen
ryömimässä nurmella
neljänteen polveen.
Kevään kullerot
ja syksyn leimukukat.
Se oli pitkä kesä,
kuuma.
Yksi ainoa suvi
sydämessäsi sen kaipuu
vanhainkodin terassilla,
kun autan sinua syömään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti