Tapasimmeko vasta eilen?
Istahdimme vierekkäin
kuin sattumalta
sinä otit kitaran
ja minä
aloitin laulun.
Vasta eilenhän se oli,
vaikka vuosituhat on toinen,
vaikka uudet ihmiset ovat syntyneet
ja kasvaneet
yhden yön aikana.
Yhtä hyvin tunnemme toisemme
kuin silloin.
Sehän oli vasta eilen?
Istahdimme vierekkäin
ja sinä otit kitaran.
Siinä me istumme yhä.
Yö kului,
emmekä ehtineet
nukahtaa.
Ympärillemme kasvoi talo,
täynnä lasten elämää,
meidän lastemme,
täynnä kissan ja koiran elämää,
meidän kissamme ja
meidän koiramme.
Taloamme vartioivat puut,
meitä vanhemmat
ja vartioivat vielä meidän jälkeemme.
Ohitimme aikakauden
katsoen toisiamme silmiin.
Jossain kaukana juuri nyt
välähtävät suden silmät,
lumessa jäljet
johtavat metsän reunaan,
se kutsuu mukaan
ja viheltää tuuli,
erämaan kannel.
Yönuotiolla
joku ottaa taskusta
huuliharpun
ja metsä kuuntelee,
susi tulee lähemmäs nuotiota
ja kuuntelee...
Se hetki on jossain takana,
se tapahtui jo kauan sitten
se hetki on jossain edessä
ja sitä kohti
vaellamme
yhdessä
yli uuden aikakauden
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti