Saari sielussani

Rakastin sitä saarta, kun olin lapsi.

Käteni näen rantaveden läpi, pienet jalat, kivet pohjassa, haukilapsi, ahvenvauvat,

rantakaislat juureen asti, lumpeiden varret ja lehtien varjot.

Kun kahlaan veteen, kimaltaa hiekan kulta.

Rakastan sitä saarta yhä, 

se on sielussani:

sen männyt tuoksuvat, koivut kahisevat, latvoissa laulavat linnut,

kuhankeittäjät kutsuvat,

yön yli kantaa kuikan huuto,

aamuun hajoaa utu yllä veden.