Kivien ystävyys

Kivet ovat ystäviämme,

hioutuneet tuhansien vuosien jään ja myrskyjen alla,

pyöreät kivet.

Kivet ovat ystäviämme,

varoittavat menemästä kauemmas veteen,

satuttamalla varpaaseen,

terävät kivet.

Kulje varovasti, ne sanovat.

Me olemme täällä, alla veden.

Kivet, ajan ja aaltojen kolhimat.

Kivet eivät tunne kipua.

Kivet eivät kaipaa.

Niin me luulemme tietävämme.

Vaikka mitä me voimme tietää

muuta kuin itsestämme.

Hitaasti ja vaivalloisesti

aavistellen

avautuvat elämän salaisuudet.

Kivet eivät kysy, ne ovat.

Ne ovat kylmiä, mutta ottavat auringon valosta lämmön.

Luotettavat kivet,

äänettömät kivet,

aina ne siellä ovat,

väräjöivät aaltojen alla,

eivät lähde pois,

eivät kulu,

uskolliset kivet.