lauantai 16. lokakuuta 2010

Se hetki jonka olet elossa

Väsyneiden kasvojen virta aamubussissa,
matkalla lukittujen ovien taa,
virtuaalimaailmoihin, joissa päätökset, tuomiot, raha ja valta ja avunhuudot virtaavat näkymättöminä bitteinä sormenpäiden alla.

Levottomuus ja pelko, kerrosten välille pysähtynyt hissi,
miten tämä jatkuu, kuka tulee töihin huomenna,
kuka jää pois
vanhenemisen raivo
ja nuoren ihmettelevät silmät:
oliko se tässä, onko se tässä
ja mitä sitten

Lukittujen ovien takaa tulet ulos,
astut avoimelle torille, jolla juopunut valittaa vapautensa jälkiä.
Väsyneiden kasvojen virta iltabussissa,
muovikassien painossa äitien ja isien rakkaus,
jossain päiväkodin pihalla odottaa se viimeinen lapsi

Keittiön pöydän ääressä se hetki, jonka olet elossa.

Vielä vuoteessa aivosi puhuvat vierasta kieltä, keskustelevat tietokoneen ruudun kanssa,
tunnista toiseen kehosi valvoo myöhäisen liikenteen mukana.

kunnes yön viileä tuuli hivelee korvasi simpukkaa,
ja vaivut
                   unien mereen