Vieno oli täyttänyt 90
ja oli siitä ylpeä,
tummanpunaisia ruusuja yöpöydällä.
Kyseli kaikilta, arvaavatko
miten vanha hän on.
Vieno muisti hyvin
kotitalonsa,
jonka salama poltti.
Vieno käveli hyvin
rollaattorin kanssa,
toisin kuin monet nuoremmat.
Jaksoi itse käydä vessassa
toisin kuin monet samanikäiset.
Vain kuulo oli huono.
"Minä en kuule! Puhu kovempaa!"
Äänessä epätoivo.
Vienolla ei jostain syystä
ollut kuulolaitetta, kuten monella.
Vaikka hän
käveli niin hyvin vielä,
yhtenä päivänä hän kaatui,
löi päänsä
ja kuoli
Vieno ei tarvinnut enää
kuulolaitetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti