En tiedä minkä ikäisenä minut nyt näet

En tiedä minkä ikäisenä minut nyt näet.

Minussa on lapsi, nuori, nainen, pikku tyttö, aikuinen, tytär, äiti ja mummi,

kaikki yhtä aikaa.

Olemme vain

ajatustemme kuvia,

muistin palasia,

hengittäviä varjoja

katoavia

On jaksettava yli talven kylmän

On jaksettava yli talven kylmän
yli helmikuun jäisten öiden,
kun seinät vavahtelevat pakkasesta,
kun lumi sulaa ja jähmettyy katon reunalta valuviksi puukoiksi
kun jääkiteet kirjailevat kimaltavia fraktaaleja ikkunalasiin
kun illan sinihämärä saa sinut kaipaamaan jotain, jota et ole koskaan tuntenut
kun on piilouduttava ja pysyttävä hiljaa höyhenpeitteen alla, ettei elämä karkaisi
avaruuteen
kun äärimmäinen kauneus ja kuolema ovat yhtä.

Ystävälle Lapissa

Tule sittenkin yli tunturin
ja puhutaan pitkään
kuten ennenkin
yli yön aamuun asti
eikä kesäyön aurinko sammu
eikä kukaan lähde, vaan palaa
ja aikaa on loputtomasti.

Kosketan hirsiseinää

Kosketan hirsiseinää,

sivelen sormin sen kuvioita.

Sadan vuoden lämpö virtaa iholleni,

puu hengittää,

pehmentää äänet,

lempeästi talo ympäröi asutut vuodet: lasten äänet, hiljaisen työn, äitien hyräilyt, pianon onnellisen laulun, äänettömän murheen ja jälleennäkemisten riemun, häävalssin ja väsyneet askeleet

tähän asti ja tästä eteenpäin.

Taloni silmät

Varovasti pyyhin 

vanhan rakennuksen silmäkulmia kirkkaiksi.

Talo katsoo ulospäin, sen silmissä väreilevät lehmukset ja vaahterat,

kauniisti se heijastaa valot ja varjot.

Mitä minun silmäni heijastavat maailmasta?

Mitä vanha talo minun silmissäni näkee?

Katsomme toisiamme hellästi, silmästä silmään,

vanha taloni ja minä.

Jouluna 2014

Jouluna

Vaikka maassa on rauha,
lepattaa mieli kynttilän valossa.
Meillä on lämmin,
mutta joku palelee
enkä ole varma
oikeudesta iloon.

Kuitenkin yöllä
tunsin lämpimän ihosi
eikä ollut
mitään hätää.
Aamun aurinko
valaisi lumisen maan
ja eläinten oli hyvä
pesäkoloissaan.

Tämä on se joulu, jonka muistan

Nyt jo tiedän:

kaikista jouluista

tämä on se joulu, jonka muistan.

Muistan pimeän kaupungin,

jossa valot muotoilevat rakennukset

ja turkoosi säde lävistää taivaan .

Suurkirkko loistaa ylimaallisen suurena

verrattuna torin taloihin ja ihmisiin, myyntikojuihin

tässä sysimustassa joulukuussa.

Kuusi liikehtii levottomana tuulen pyörteissä,

ojentelee oksiaan, kohentaa helmojaan.

Jokainen joulukuun päivä

olen ylittänyt torin

ja ajatellut sinua,

joka olet sairaalassa,

et kotona niin kuin jokainen joulu tätä ennen.

Olen ajatellut sinua

sysimustassa yössä

kipujesi keskellä

ja itkenyt vähän.

Myrsky kaatoi lehtikuusen pihastamme,

mutta tammi ja lehmus seisovat juurillaan.

Tämän pimeän jälkeen

voi tulla vain valoa.

Se odottaa - me odotamme

yli tämän joulun,

jonka kaiksita jouluista

tiedän muistavani.