Pikku mökkejä (voi laulaa Little boxes on the hillside -laulun mukaan) kesällä 2011

Pikku mökkejä
mäen päällä,
mäen alla
ja saunat rannassa.

Pikku mökkejä,
kaikki tehty
ikiomalla tavallaan.

Yksi punainen,
yksi keltainen,
yksi valkoinen,
yksi sininen,
tehty hirrestä, tehty laudoista,
ikiomalla tavallaan.

Lapset lähtivät
koulutielle,
pääsivät kaupunkiin,
suuriin tehtaisiin,
mutta tehtaat lopetettiin,
muualle maailmaa siirettiin.

Sitten pellot paketoitiin,
parhaat muille vuokrattiin.
Pikku hiljaa luovutettiin,
lähdettiin kaikki kaupunkiin.

Myytiin metsät
ja rantatontit,
mutta mökkejä tehtiin lisää vaan,
kukkapenkkejä, rantasaunoja
ikiomalla tavallaan.

Pihoilla lapset
ja lastenlapset
tulleet tänne
uusilla autoillaan,
ajattu nurmikot,
joissain heinikot,
kukkapenkit valloillaan.

Suot ojitettiin,
sorat kaivettiin,
kaadettiin linnunlaulupuut.
Mökkimatkailua yritettiin,
sitten siitäkin luovuttiin.

Omaa paikkaa haeskelin,
vähän peltoa, rantaa, metsääkin,
jossa rauhassa asuttaisiin
hiljaa luonnosta nauttien.

Pikku mökkejä siellä täällä,
mäen päällä ja saunat rannassa.
Mutta yhtään en löytänyt paikkaa,
johon mökkini rakentaa.

Pikku mökkejä mäen päällä,
mäen alla ja saunat rannassa.
Pikku mökkejä,
kukin tehty
ikiomalla tavallaan.

Suden pennut

Tassuttelua, massuttelua,
pikku susien hassuttelua.
Hännät kiertävät ympyrää,
yksikään niistä ei toiseksi jää.

Keltaiset silmät välkähtää,
kun emosusi ruokaa jäljittää.
Sen jälkiä tänään lumessa näin
ja hiljaa väistyin kotiini päin.

Lähden luotasi metsiin lumisiin

Lähden luotasi metsiin lumisiin.
Luotan villeihin, kauniisiin eläimiin.
Juovun liekeistä leiskuvan nuotion,
jätän taakseni tien, joka aidattu on.

Mieli levoton pakenee huoneita,
näkee unia oudoista kasvoista.
Pelkään sanoja ahtaita, sattuvia,
kaipaan lauluja lintujen luomia.

Rakastuin kerran silmiin vaativiin,
enää aika ei riitä ihmeisiin.
Olin eloton, kylmä astia.
Nyt tahdon vapauden vailla ehtoja.

Pelin sääntöjä koskaan oppinut en,
sinä vangiksi jäit rituaalien.
Sinut kerran vielä kun hyvästelen,
piirrän peiliisi auenneen kukkasen.

Vapaus muuttua on meistä jokaisen,
piirrän peiliisi auenneen kukkasen

Jos kaksi peikon lasta

Jos kaksi peikon lasta
kohtaa toisensa,
he jäävät yksin sisällensä asumaan.
Ei kukaan toinen sovi peikon maailmaan.

He tuijottavat hetken hämmästellen
ja päätään oudoksuen ravistellen
luulevat näkevänsä uniaan.

Jos kaksi peikon lasta
kohtaa toisensa,
he eivät avaa sydäntänsä toisilleen.

He vilkaisevat alta kulmiensa
ja yksin taivaltavat poluilleen.

Jos kaksi peikon lasta
kerran seisahtaa
ja toistaan varovasti koskettaa,
ei heitä enää toisistansa irti saa,
he entiseen ei palaa milloinkaan,
he eivät enää kuulu siihen maailmaan.

Ja juuri siksi kohtaavat he harvoin toisiaan