Kosketan hirsiseinää

Kosketan hirsiseinää,

sivelen sormin sen kuvioita.

Sadan vuoden lämpö virtaa iholleni,

puu hengittää,

pehmentää äänet,

lempeästi talo ympäröi asutut vuodet: lasten äänet, hiljaisen työn, äitien hyräilyt, pianon onnellisen laulun, äänettömän murheen ja jälleennäkemisten riemun, häävalssin ja väsyneet askeleet

tähän asti ja tästä eteenpäin.