Aamuyön ohuet tunnit
Aamuyön ohuina tunteina
surut ja pelot
hiipivät luolistaan.
Raskaasti vyöryvät
ajatusten vankkurit
kivisillä teillä
vailla rauhaa,
joka yölle kuuluu.
Kunnes varhaisen valon jo laskeuduttua huoneeseen,
pelot pakenevat.
Unen keveä käsi
irrottaa otsaasi puristavan pannan
ja valoon katoavan sinisen linnun siipi
sivelee surusi pois.