Nuori hirvi
suonlaidasa
sinisen heinikon suojassa
nousee
honteloin jaloin
ääneti katoaa metsään
kuullessaan äänen, minun ääneni,
ihmisen äänen.
Odotan että se palaisi.
tietäisin
oliko sitä,
jotain niin kaunista, katoavaa
lauantai 30. heinäkuuta 2011
22.7.2011
Kavahtivat kuuset.
Pysähtyi tuuli.
Joku polki ruusunoksan, vasta auenneen.
Vaikenivat linnut,
vain yksi varoittaa poikasiaan:
Paha on kulkenut tästä - on yhä lähellä.
Pysähtyi tuuli.
Joku polki ruusunoksan, vasta auenneen.
Vaikenivat linnut,
vain yksi varoittaa poikasiaan:
Paha on kulkenut tästä - on yhä lähellä.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Näin yön ja sen tuhannet tähdet
Näin yön ja sen tuhannet tähdet
Näin yön ja sen tuhannet tähdet
ajattelin: sinä lähdet nyt.
Kirkas ajatus
lävisti avaruuden.
Ei mennyttä,
ei tulevaa,
ei olemassa oloa
tai olemattomuutta.
Lähtösi piirsi kaartuvan viivan
pimeään
Sai jäädä
Sai jäädä
Sai jäädä
päivien kipu
ja iltojen ikävä
heille, jotka jatkavat
Tilalle tuli
hohtava valo
vei mukanaan
Silmiesi valo
Silmiesi valo
on seurannut minua kauan
ja jos rakkaus kannattaa,
kestää sen silta,
silmien valo, käden kevyt puristus
ja heilahdus,
lähdön merkki
on avain
Palaavat värit,
palaamme takaisin,
heräämme unesta
uneen
Siellä on sielusi rauhan metsä
sen turvallinen kotikuusi
ja levollinen uni
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)