Pikku mökkejä
mäen päällä,
mäen alla
ja saunat rannassa.
Pikku mökkejä,
kaikki tehty
ikiomalla tavallaan.
Yksi punainen,
yksi keltainen,
yksi valkoinen,
yksi sininen,
tehty hirrestä, tehty laudoista,
ikiomalla tavallaan.
Lapset lähtivät
koulutielle,
pääsivät kaupunkiin,
suuriin tehtaisiin,
mutta tehtaat lopetettiin,
muualle maailmaa siirettiin.
Sitten pellot paketoitiin,
parhaat muille vuokrattiin.
Pikku hiljaa luovutettiin,
lähdettiin kaikki kaupunkiin.
Myytiin metsät
ja rantatontit,
mutta mökkejä tehtiin lisää vaan,
kukkapenkkejä, rantasaunoja
ikiomalla tavallaan.
Pihoilla lapset
ja lastenlapset
tulleet tänne
uusilla autoillaan,
ajattu nurmikot,
joissain heinikot,
kukkapenkit valloillaan.
Suot ojitettiin,
sorat kaivettiin,
kaadettiin linnunlaulupuut.
Mökkimatkailua yritettiin,
sitten siitäkin luovuttiin.
Omaa paikkaa haeskelin,
vähän peltoa, rantaa, metsääkin,
jossa rauhassa asuttaisiin
hiljaa luonnosta nauttien.
Pikku mökkejä siellä täällä,
mäen päällä ja saunat rannassa.
Mutta yhtään en löytänyt paikkaa,
johon mökkini rakentaa.
Pikku mökkejä mäen päällä,
mäen alla ja saunat rannassa.
Pikku mökkejä,
kukin tehty
ikiomalla tavallaan.
sunnuntai 7. elokuuta 2011
lauantai 30. heinäkuuta 2011
Kaunis hirvi
Nuori hirvi
suonlaidasa
sinisen heinikon suojassa
nousee
honteloin jaloin
ääneti katoaa metsään
kuullessaan äänen, minun ääneni,
ihmisen äänen.
Odotan että se palaisi.
tietäisin
oliko sitä,
jotain niin kaunista, katoavaa
suonlaidasa
sinisen heinikon suojassa
nousee
honteloin jaloin
ääneti katoaa metsään
kuullessaan äänen, minun ääneni,
ihmisen äänen.
Odotan että se palaisi.
tietäisin
oliko sitä,
jotain niin kaunista, katoavaa
22.7.2011
Kavahtivat kuuset.
Pysähtyi tuuli.
Joku polki ruusunoksan, vasta auenneen.
Vaikenivat linnut,
vain yksi varoittaa poikasiaan:
Paha on kulkenut tästä - on yhä lähellä.
Pysähtyi tuuli.
Joku polki ruusunoksan, vasta auenneen.
Vaikenivat linnut,
vain yksi varoittaa poikasiaan:
Paha on kulkenut tästä - on yhä lähellä.
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Näin yön ja sen tuhannet tähdet
Näin yön ja sen tuhannet tähdet
Näin yön ja sen tuhannet tähdet
ajattelin: sinä lähdet nyt.
Kirkas ajatus
lävisti avaruuden.
Ei mennyttä,
ei tulevaa,
ei olemassa oloa
tai olemattomuutta.
Lähtösi piirsi kaartuvan viivan
pimeään
Sai jäädä
Sai jäädä
Sai jäädä
päivien kipu
ja iltojen ikävä
heille, jotka jatkavat
Tilalle tuli
hohtava valo
vei mukanaan
Silmiesi valo
Silmiesi valo
on seurannut minua kauan
ja jos rakkaus kannattaa,
kestää sen silta,
silmien valo, käden kevyt puristus
ja heilahdus,
lähdön merkki
on avain
Palaavat värit,
palaamme takaisin,
heräämme unesta
uneen
Siellä on sielusi rauhan metsä
sen turvallinen kotikuusi
ja levollinen uni
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Joulun salaisuus
Lumihiutaleet sulavat
silmäripsiin
ja äänet
vajoavat kinoksiin.
Himmeään iltaan syttyvät kynttilät,
tiedät
olevasi kotona
tällä sinisellä planeetalla
tässä keinuvassa avaruudessa.
Tähdet näyttävät yhä tien.
Jokainen lapsi
on saanut tietäjien lahjat
ja jokainen meistä mahdollisuuden
syntyä uudelleen.
silmäripsiin
ja äänet
vajoavat kinoksiin.
Himmeään iltaan syttyvät kynttilät,
tiedät
olevasi kotona
tällä sinisellä planeetalla
tässä keinuvassa avaruudessa.
Tähdet näyttävät yhä tien.
Jokainen lapsi
on saanut tietäjien lahjat
ja jokainen meistä mahdollisuuden
syntyä uudelleen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)