Lumi pehmentää miljoonakaupungin viluiset kasvot,
maanalaisessa paleleva poika antaa istuinpaikan
hymyillen
väsyneiden ihmisten tungoksessa
pelastusarmeijan kuoro laulaa iloisia joululauluja
lämmittääkseen ohi juoksevan optiodiilerin mielen.
Ihmismassat tuijottavat Victorian aseman aikatauluja
kuin ylhäältä tulevaa jumalansanaa,
mutta junia ei tule, ne eivät lähde tai ne ovat myöhässä.
Matkalaukkuni paino on suurempi kuin 20 vuotta sitten
miten metrokartan teksti onkin pientä
ja portaat raskaat nousta
Lontoo sama kuin silloin,
sama kuin sata joulua sitten,
sinä vain muuttunut, viluiset ihmiset toiset
hiljainen köyhyys ylettömässä runsaudessa
ja äänetön pelko; missä tahansa
juuri kun maanalainen pysähtyy keskellä pimeyttä
tai silmät sokaistuvat tavaratalon säihkyvistä valoista,
voi väärin kohdeltu, hylätty elämä tuoda etäisen sodan tänne,
sinun eteesi,
räjäyttää, tuhota sinun elämäsi,
sen jota pidit syyttömänä.
Miten kuoro laulaakin I wish You a Merry Christmas,
miten huolestunut ääni
jaksaa varoittaa
irrallisista laukuista
junan ja laiturin välisestä raosta.
Mutta maanalainen lähtee liikkeelle,
ja ohikulkijan hymy, sama kuin palelevan pojan joka antoi sinulle istuinpaikan,
se sama hymy kertoo,
ettei ole hätää
Kaikki on sekaisin,
junat eivät kulje,
mutta ei ole mitään hätää.
Nouset maanalaisesta
ja lumi sataa kasvoille
lempeästi.
Tulee joulu
ja hyvä tahto ihmisille
Ja vaikka matkalaukkusi jo painaa niin,
jaksat vetää sen mukana,
muiden mukana ja heitä tulee Aasiasta, Afrikasta, latinaisesta Amerikasta
pohjoisesta, etelästä,
jaksat vielä,
ja lumihiutaleiden leikkiessä Lontoon kasvoilla
näet sen hymyilevän
